Sinä iltana Tuula siivosi koko asunnon — mutta seuraavana aamuna tilanne oli vielä pahempi.

Kari yski jo herätessään, hänen äänensä oli käheä, ja ilma tuntui raskaammalta kuin ennen. Imurointi ja pyyhkiminen pöllyttävät allergeenit ilmaan sen sijaan, että poistaisivat ne.⁵

Seuraavina päivinä hän kokeili kaikkea, mitä keksi.

Ensin apteekki. Setiritsiiniä ja nenäsumutetta. Kari otti ne vastahakoisesti — ”Jos sinä nyt välttämättä haluat.”

Viikko kului. Yskä oli ennallaan. Tuula hoiti reaktiota, ei sen syytä. Patjan punkit jatkoivat Der p 1:n tuottamista joka ikinen yö.

Hän alkoi tuulettaa kolme kertaa päivässä — kymmenen minuuttia ikkunat selällään, vaikka ulkona oli kylmä. Raikasta ilmaa tuli sisään. Mutta muutaman tunnin päästä makuuhuoneen ilma oli yhtä raskas kuin ennenkin. Hän vain lykkäsi ongelmaa, ei ratkaissut sitä.

Hän ajoi Giganttiin katsomaan ilmanpuhdistimia. Philips, Dyson — 350–600 €, ja vaihtosuodattimet vielä päälle. Uudet suodattimet muutaman kuukauden välein, 60–80 € kappale. Ja laitteet olivat valtavia. Hän seisoi myymälän käytävällä ja kuvitteli sellaisen makuuhuoneensa nurkkaan — melun, koon, Karin ilmeen. Hän ajoi kotiin tyhjin käsin.

Hän soitti siivousliikkeeseen. Patjat, pehmusteet, matot — koko käsittely. Tarjous: yli 500 €. Yhdestä ainoasta käynnistä. Ja puhelimeen vastannut nainen mainitsi melkein ohimennen, että punkit palaisivat todennäköisesti muutamassa viikossa.

Viikkoja kului. Mikään ei auttanut. Ja Kari yski edelleen.

Tuulalta loppuivat vaihtoehdot. Joko käyttää rahaa, jota heillä ei ollut, hoitoihin, jotka tuskin kestäisivät viikkoja — tai hyväksyä, että tältä kuulostaisi koko heidän loppuelämänsä yhdessä.

”Ehkä minun on vain hyväksyttävä, että näin se on.”